Kiristyvä EU-lainsäädäntö, teknologioiden huima kehitys ja uutisotsikoissa näkyvät kyberrikokset pakottavat miettimään omien IT-järjestelmien toimintavarmuutta. Millaisia asioita tulee huomioida jokaisessa organisaatiossa, niin julkishallinnossa kuin yrityksissäkin?
Kun puhumme muuttuvasta toimintaympäristöstä, puhumme monista asioista. Erityisesti kolme asiaa vaikuttaa kaikkien organisaatioiden toimintaan: regulaatio, teknologian kehitys ja ulkoiset uhkat.
EU:n tietoturvadirektiivi NIS2 määrää, että lokakuusta 2024 alkaen laaja joukko yrityksiä ja organisaatioita toimii aiempaa tiukempien tietoturvavaatimusten mukaan. Juuri nyt Suomessakin uudistetaan kansallista lainsäädäntöä direktiivin vuoksi.
Käytännössä yrityksillä ja julkishallinnolla tulee olla toimiva tietoturvan hallintajärjestelmä, jonka avulla:
NIS2:n lisäksi valtiovarainministeriön Cloud 1st -strategia ohjaa julkishallintoa siirtymään suljetuista ympäristöistä avoimiin pilvipalveluratkaisuihin.
NATO-yhteistyö luo omat odotuksensa IT-järjestelmien toimintavarmuuteen sekä yhteensopivuuteen toisiin järjestelmiin.
Uusista teknologioista esimerkiksi tekoäly tarjoaa paljon mahdollisuuksia: se litteroi puheen tekstiksi, ennustaa tulevaisuutta historiadatan avulla ja loistaa hahmontunnistuksessa.
Tekoälyn avulla voidaan myös valvoa haavoittuvuuksia ja ratkoa tietoturva-ongelmia aikaisempaa tehokkaammin. Toisaalta tekoälyn huolimaton käyttö voi avata omia tietoja tihulaisille.
Tekoälyn ohella hyvä esimerkki ristiriitaisesta teknologiasta ovat kvanttitietokoneet. Niiden kyky suorittaa laskutoimituksia on maallikolle käsittämättömän nopea. Vertailun vuoksi: 90-luvulta tutuissa soivissa postikorteissa on saman verran tehoa kuin ensimmäisissä talon kokoisissa tietokoneissa oli. Kvanttitietokoneet tuovat vastaavan mutta moninkertaisen muutoksen tulevaisuudessa nykyteknologiaan verrattuna.
Kvanttitietokoneista tarvitaan apua myös tietoturvan vahvistamiseen, sillä rikolliset voivat murtaa niillä nykyisin järjestelmiä suojaavat salausalgoritmit hyvinkin nopeasti.
Teknologian kehittyminen tuo siis tullessaan ristiriidan: ne tehostavat kaikkea työskentelyä, mutta toisaalta myös luovat uhkia – jopa sellaisia, joita emme vielä osaa kuvitellakaan.
Lue myös: Tekoälyn mahdollisuudet turvallisuuskriittisissä ympäristöissä
Kuten äsken todettiin, tekoälyä käyttävät myös kyberhyökkääjät. Organisaation on valittava AI-työkalunsa oikein, jotta pahaa-aavistamattomat työntekijät eivät tietoja syöttäessään anna hyökkääjille valmiita työkaluja murtautumiseen.
Teknologia mahdollistaa myös mm. laittoman salakuuntelun ja tiedon muuntamisen. Pelottavan todentuntuisten deepfake-videoiden lisäksi voidaan myös muuttaa perusdataa niin, että käyttäjät eivät tiedä tietoja muutetun.
Rajusti yleistyneissä palvelunestohyökkäyksissä hyökkääjä haittaa kohdeorganisaationsa toimintaa, tietomurroissa taas voi pyrkiä varastamaan dataa mahdollisia lunnaita vastaan. Motiivina voi olla rikollisen hyökkääjän oma hyöty, mutta yhtä lailla halu vahingoittaa yrityksiä tai kokonaisia valtioita. Pahin skenaario mille tahansa organisaatiolle on se, että sen tiedot ja palvelu tuhotaan täydellisesti varakopioita myöten.
Miten uhkiin sitten pitäisi varautua? Se riippuu siitä, kuinka kriittinen oma järjestelmä on ja miten arkaluontoista dataa se pitää sisällään. Arvioiminen voi tuntua haastavalta – aiheuttaahan minkä tahansa järjestelmän toimimattomuus tarpeetonta hikkaa.
Yksi tapa on arvioida, mitä seuraisi, jos järjestelmä ei yhtäkkiä olisikaan käytössä. Näin voidaan jakaa järjestelmät kolmeen ryhmään:
Toimintakriittisen järjestelmän pysähtyessä pysähtyy koko organisaation operatiivinen toiminta. Tällaisia järjestelmiä voivat olla vaikkapa logistiikkaa ohjaava sovellus, tuotannon etäohjaus tai terveydenhuollon toiminnanohjausjärjestelmä.
On katastrofi koko organisaatiolle, jos se ei voi tehdä ydintehtäviään. Siksi toimintakriittisten järjestelmien on oltava kuin linnoitus, joka on varautunut kaikkien mahdollisten tuttujen uhkien lisäksi tuntemattomiin vaaroihin. Tämän päivän mahdoton voi olla huomenna mahdollista.
Tärkeitä järjestelmiä ovat ne, joiden sakkaamisesta seuraa merkittävää vahinkoa. Ydintoiminta ei ole kuitenkaan uhattuna. Operatiivinen toiminta jatkuu, vaikka järjestelmä sulkeutuisi joksikin aikaa tai siitä katoaisi tietoa.
Tällainen järjestelmä voisi olla esimerkiksi HR-järjestelmä, jonka toimimattomuudessa työntekijöiden palkanmaksu viivästyisi päiviä tai viikkoja.
On turhauttavaa, jos dokumentteja ei pysty arkistoimaan sujuvasti, tai intranet on alhaalla eikä sieltä voi tarkistaa, miten matkalaskut tehdään. Kyse on kuitenkin tukijärjestelmistä, joiden kyykkäys ei välittömästi uhkaa työntekoa.
Luokittelun avulla voi punnita, miten paljon eri järjestelmien suojaamiseen kannattaa investoida. Paras laatu maksaa tietoturvassakin eniten. Kaikki järjestelmät tulee suojata, mutta toimintakriittisten järjestelmien kohdalla on pelissä kaikkein eniten.
Vahvimman linnoituksen rakentaminen kriittisten järjestelmien ympärille vaatii kaikkein eniten huomiota ja investointeja, tukijärjestelmien kanssa voit soveltaa kevyempiä ratkaisuja. Tärkeintä on löytää oikea suojautumisen taso sovelluskehityksen tasosta alkaen.