Pienet paketit eivät aina saavu yhdeksän kuukauden toimitusajalla. Miten Cinialla reagoitiin työntekijän ilmoittaessa, että vauva tulee jo kahden viikon kuluttua?
Syksyllä 2022 Maaret Karjalainen on juuri aloittanut unelmatyössään Cinialla – hän on People-tiimin tuorein vahvistus ja odottaa innolla pääsevänsä uppoutumaan uusiin tehtäviinsä. Työsuhde on kestänyt alle kaksi kuukautta, kun Maaret saa odottamattoman puhelun, joka muuttaa hänen elämänsä iäksi: ”Täällä olisi alle kolmen kuukauden ikäinen pieni tyttövauva vailla omaa perhettä.”
Maaret oli suorittanut puolisonsa kanssa sekä sijais- että adoptiovanhemmuskoulutukset jo useampi vuosi aikaisemmin, toiveenaan ensisijaisesti adoptio. Koska kotimaan adoptioita tapahtuu verrattain harvoin ja Maaretin puoliso oli jo täyttänyt 45 vuotta – jota pidetään maksimi-ikäerona adoptiovanhemman ja lapsen välillä – olivat he jo haudanneet ajatuksen vauvan adoptiosta mielensä perukoille ja aavistelleet, ettei adoptio tulisi heidän kohdallaan toteutumaan.
Sosiaalityöntekijän soittaessa Maaret kuvittelikin ensin tämän vain kyselevän kuulumisia ja väliaikatietoja. Yllätys oli melkoinen, kun heille kerrottiinkin pienestä väliaikaiseen sijaisperheeseen sijoitetusta vauvasta, jolle etsittiin pysyvämpää kotia. Koska vauvan tilanne biologisten vanhempien osalta näytti siltä, että adoptio olisi todennäköinen, ehdotettiin sijaisperheeksi ryhtymistä nimenomaan Karjalaisille, jotka olivat suorittaneet jo molemmat koulutukset.
Kun puhutaan isomman lapsen sijoituksesta tai adoptiosta, on harkinta- ja siirtymäaika usein pitempi. Lapsen luona käydään kylässä ja hän voi tulla uuteen perheeseen yökylään, ennen kuin lopullinen sijoituspäätös tehdään. Pikkuvauvan ollessa kyseessä, pyritään päätös sijaisperheestä tekemään kiireellisesti. Vauvan kehityksen kannalta on tärkeää, että kiintymyssuhde pääsee rakentumaan niiden aikuisten kanssa, jotka vauvan elämässä tulevat pitkällä tähtäimellä olemaan.
Kun Maaret tiedusteli puhelimessa sosiaalityöntekijältä, kauanko he saisivat puolisonsa kanssa miettiä asiaa, oli vastaus yksiselitteinen: ”Huomenna olisi hyvä tietää.”
Harkinta-aikaa annettiin lopulta viikon verran, ja Maaret otti heti yhteyttä esihenkilöönsä, Johanna Södermaniin (Head of People & Culture). Maaretin iloksi ja helpotukseksi Johanna suhtautui uutiseen ilahtuneesti, positiivisesti ja kannustavasti, ja lupasi selvittää, miten asia saataisiin järjestymään. Lain mukaan hoitovapaasta tulee ilmoittaa työnantajalle viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan alkamisaikaa. Poikkeuksellisessa tilanteessa oltiin kuitenkin valmiita joustamaan.
”Laitetaan onnistumaan”, totesi Johanna päättäväisesti.
Koska Maaretin työsuhde oli vasta alkanut, aiheutti päätöksenteko kipuilua. Kuinka sattuikaan, että tällainen mahdollisuus putosi syliin juuri nyt? Päätös oli kuitenkin tehtävä nopeasti.
”Totesimme, että tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus meille, jotka olemme pitkään toivoneet lasta.”
Karjalaiset kävivät katsomassa vauvaa useita kertoja väliaikaisen sijoitusperheen kotona ja tekivät nopealla aikataululla niitä hankintoja, joiden tekemiseen on perinteisesti aikaa yhdeksän kuukautta – lastenvaunut, pinnasänky, vauvan vaatteet, vaipat, tuttipullot, äidinmaidonkorvikkeet ja niin edelleen. Automatkoilla sijaisperheen luo Maaret selasi Toria ja etsi tarvikkeita.
”Nyt meille vaan poksahti lapsi kahden viikon varoitusajalla!” Maaret nauraa. ”Ei tätä voi verrata siihen, millaista on, kun on raskaana ja on aikaa valmistautua lapsen syntymään.”
Lyhyessä ajassa saatiin aikaiseksi paljon. Työnantajan puolesta hoitovapaalle jääminen ei vaatinut Maaretilta juurikaan papereiden pyörittelyä, joten varsinainen pois jääminen oli loppujen lopuksi helppoa. Tärkeimmät hankinnat tulivat tehdyiksi ja vauvaankin saatiin tutustua parin viikon ajan rauhassa.
Marraskuussa 2022, vain päivää ennen isänpäivää, pieni tyttövauva muutti Karjalaisten kotiin.
Alun perin Maaret oli ajatellut olla vauvan kanssa kotona kuuden kuukauden ajan, mutta työnantajan kanssa saatiin helposti sovittua hoitovapaalle jatkoa vielä kesän yli. Elokuun puolessa välissä Maaret palasi takaisin People Partner -rooliinsa 60% työajalla, jatkaen edelleen hoitovapaalla kaksi päivää viikossa. Päivinä, joina Maaret on töissä, hänen puolisonsa jakaa hoitovapaan ja on pikkuisen kanssa kotona.
”Cinia on toiminut esimerkillisesti, tosi työntekijälähtöisesti”, Maaret kertoo. ”Asiaa on katsottu minun näkökulmastani. Fiilishän voisi olla, että ’vitsi, miten ärsyttävää, että se just aloitti työt ja nyt se onkin kuukausikaupalla yhtäkkiä pois’.”
Tilanteeseen on Maaretin mielestä suhtauduttu positiivisesti joka tasolla, niin kollegoiden, esihenkilön kuin liiketoimintajohdonkin puolesta. Oman tiimin lämmin vastaanotto on saanut aikaan tunteen, kuin Maaret olisi ehtinyt työskennellä heidän kanssaan edeltävänä syksynä pitempäänkin, kuin kaksi kuukautta.
“Cinia on perheystävällinen työnantaja ja elämme arvojemme mukaan arjessa”, kertoo Maaretin esihenkilö Johanna Söderman. “Mahdollistava päätös oli näin ollen helppo: piti vain saada järjestymään ja suunnitelmat muuttaa lennosta hetkessä.”
Työelämä on jatkuvaa muutosta niin isossa kuin pienessäkin mittakaavassa, ja toimintamallien tulee olla arjessa sellaiset, että muutokseen pystytään reagoimaan nopeasti ja mahdollisimman positiivisesti.
“On ollut ihanaa saada Maaret takaisin!” Johanna iloitsee.
On ollut ihmeellistä tulla vanhemmaksi yli 40 vuoden iässä ja vieläpä näin yllättäen. On erittäin todennäköistä, että lapsi tulee asumaan Karjalaisten kanssa aikuiseksi saakka.
”Elämme siihen malliin, että hän on meidän tyttäremme. Toki hänellä on aina olemassa myös bioperheensä ja sukunsa”, Maaret kertoo.
Pian toista jouluaan viettävä taapero on juuri oppinut kävelemään ja taapertaa vanhempiensa kanssa ulkona pikkuisissa talvikengissään. Hän osaa jo muutamia sanoja, rakastaa pehmoeläimiä ja mallailee mielellään aikuisten tekemisiä osallistuen leikin kautta ruoanlaittoon, siivoamiseen ja ostoksilla käymiseen.
”Välillä sitä miettii, kuinka onnekkaita olemmekaan, että juuri tämä lapsi on meille annettu.”
Lapsen kehityksen ja kasvun seuraaminen on ollut ihanaa ja tärkeää. Siinä, missä synnyttävä äiti pääsee tuntemaan ja kokemaan lapsensa kuukausien ajan jo raskausaikana, saapui Karjalaisille heti valmis paketti alle kahden viikon varoitusajalla. Kiintymys on rakentunut hiljalleen huolenpidon kautta.
”Hän on lahja meille, ainakin minun mielessäni”, Maaret sanoo hiljaa. ”Se on etuoikeus, että hän on meidän elämässämme.”