Ensimmäiset valokuituhankkeet, joissa hyödynnettiin julkista tukea, starttasivat 2010-luvun alussa. Valokuitu toimialana oli Suomessa melko uusi ja etenkin julkisten tukien ympärille syntyi suhteellisen paljon, suhteellisen pieniä toimijoita: osuuskuntia ja kuntayhtiöitä. Ensimmäisiä valokuituverkkoja lähdettiin rakentamaan ohuin ja tuorein organisaatioin. Aina toimijalla ei ollut kaikkea valokuituverkkoliiketoimintaan liittyvää osaamista, rahoituksen saamisessa oli haasteita ja myös julkisen tuen saamiseen liittyviin ehtoihin sekä tuen määrään kohdistui sekä epätietoisuutta että ylimitoitettuja odotuksia.
Kymmenessä vuodessa toimialaosaaminen on Suomessa kasvanut merkittävästi. Silti harmittavan usein Suomen media edelleen kiinnittää huomionsa lähinnä haasteisiin joutuneisiin valokuituhankkeisiin sen sijaan, että toisi esiin onnistujia, joita on merkittävästi isompi osa Suomen valokuituhankkeista.Tässä blogissa käymme läpi myyttejä, joita mielestämme liian usein liitetään valokuitutoimintaan.
Valokuituverkkoinvestoihin lähdetään hyvin harvoin enää suoraan investointihakemuksella. Valokuituverkon elinkelpoisuutta ja toimijan kantokykyä tarkastellaan jo toteutettavuusanalyysissä, joita Cinia tuottaa kunnille.
Toteutettavuusanalyysissä selvitetään, millaisia yhteyksiä kunnassa on jo tarjolla ja siten tutkitaan markkinaa ja tarvetta paremmille yhteyksille. Samalla käynnistetään verkon esisuunnittelu: halutaanko verkkoa rakentaa kuntaan mahdollisimman kattavasti vai optimoidaanko verkkoa esimerkiksi etäisyyksien tai käyttäjämäärien näkökulmasta. Verkon toteutuksesta laaditaan kunnan päätöksenteon tueksi useita skenaarioita sekä teknologisten valintojen, verkon fyysisen koon että käyttäjämäärien ja niiden kehitysnäkymien näkökulmista.
Toteutettavuusanalyysi toteutetaan vuoropuhelussa kunnan kanssa: näin kunta voi jokaisessa vaiheessa olla vaikuttamassa siihen, miten hanketta vaiheistamalla ja toimijan kantokykyä arvioimalla voidaan päästä toteutukseen, jossa riskienhallinta onnistuu parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Cinian Alueellisissa kuituverkkoratkaisuissa on rautainen ammattitaito rahoitusosaamiseen sekä julkisten tukien täysimääräisen hyödyntämisen näkökulmasta kuin myös toimijan mahdollisten lainoitustarpeiden konsultoinnissa. Myös tuotteistus- ja myyntiosaamisella tähdätään siihen, että liiketoimintasuunnitelma on vakaalla pohjalla ja riittävä myös kunnissa, joissa esimerkiksi vapaa-ajan asukkaiden käyttäjämäärät aiheuttavat kausivaihtelua kassavirtaan.
Oikeastaan koko kysymys pitäisi tänään kääntää toisinpäin ja me mieluummin kysymmekin: Mikä on investoimatta jättämisen kustannus kunnalle? Tutkimusten mukaan niissä kunnissa, joihin valokuituverkko on rakentunut, on merkittävästi myönteisempi väestönkehitys. Onko kunnalla siis varaa jättää käyttämättä niitä kilpailukykytekijöitä, joihin se pystyy itse vaikuttamaan infrarakentamisella?
Cinian Alueellisten kuituverkkoratkaisujen tiimi keskusteli vuonna 2021 yli 60 kunnan johdon kanssa. Lähes kaikissa kunnissa todettiin koronavuoden avanneen ovia ja lisänneen kiinnostusta myös hieman syrjemmässä sijaitsevia kuntia kohtaan. Paikkariippumaton työ on siis lisännyt hajautuvan talouden mahdollisuuksia: vetovoimatekijänä tai pullonkaulana ovat nyt kunnan yhteydet.
Valokuituinfra on kunnan tulevaisuusinvestointi, joka takaa sekä kunnan digitaalisen saavutettavuuden fyysisistä välimatkoista huolimatta että kunnan omien palveluiden kehittymisen.
Suomessa on edelleen runsaasti kuntia, joissa mobiiliyhteyksien laatu on huono tai kapasiteetti on niin vähäinen, että esimerkiksi koronan aiheuttama käytön lisäys on omiaan kuormittamaan verkon lähes toimintakyvyttömäksi. Myös esimerkiksi monipaikkaisuudesta ja matkailusta johtuva kausivaihtelu eri paikkakunnilla kuormittaa mobiilia jatkuvasti.
5G-verkko on langaton vain lähimmältä tukiasemalta käyttäjän laitteeseen ja 5G-masto tarvitsee kuidun toimiakseen. Jos alueella ei ole kuituverkkoa, ei sinne voi koskaan tulla 5G:tä tai muita tulevaisuuden langattomia teknologioita. Kuituverkko on siis myös langattomien yhteyksien kehittymisen edellytys.
Toteutettavuusanalyysissä määritellään, millä käyttäjämäärällä ja hinnoittelulla verkko on elinkelpoinen. Kassavirtalaskelmassa huomioidaan myös osa-aikaisesti verkkoa käyttävät vapaa-ajan asukkaat sekä alueen väestökehitys. Liittymämarkkinointi ja -myynti käynnistyy aina ennen rakentamista: mikäli tarvittavaa kynnysmäärää ei myynnissä saavuteta, ei myöskään toteuttamisprojekti käynnisty.
Valokuituhankkeissa verkon rakentaminen on merkittävästi isoin kustannuserä eikä siihen tulekaan lähteä epävarmoin perusteluin tai hataralla taustatyöllä.
Kuntalaisille on avattava valokuidun hyötyjä: valokuitu riittää kaikkiin tulevaisuuden tarpeisiin ilman, että teknologiaa on päivitettävä tai varauduttava merkittäviin uusiin laiteinvestointeihin. Esimerkiksi etätyössä, turva- ja valvontapalveluiden käytössä, yritysten tarvitsemissa automaatioissa ja nuorten rakastamissa nettipeleissä valokuitu on ainoa toimintavarma vaihtoehto. On tärkeää, että hankintavaiheessa kuluttaja ymmärtää mobiiliyhteyden ja valokuituyhteyden toiminnalliset erot ja saa hankintapäätöksen tueksi luotettavaa tietoa.
Valokuituverkko on kestävä sijoitus monella mittarilla.
Ensinnäkin, se on pitkäikäinen. Valokuituteknologialle ei ole näköpiirissä voittajaa. Kerran maahan kaivettu verkko kestää sellaisenaan käyttöä vuosikymmeniä.
Toiseksi, se ei ole altis minkäänlaisille sääilmiöille. Se on turvassa myrskyiltä maan alla eikä sen toimintaan vaikuta langattomia yhteyksiä häiritsevät sateet, pilvet tai tuulet.
Kolmanneksi, valokuituverkko on myös ekologisesti kestävä valinta energiankulutukseltaan sekä rakentamistarpeiltaan.
Mikäli kunnassasi on kiinnostusta valokuituhankkeen käynnistämiseen tai toteutettavuusanalyysin saamiseen päätöksenteon tueksi, olethan yhteydessä Alueellisten kuituverkkoratkaisuiden tiimiin.